Haluan toivottaa onnea ja menestystä

Sanakirjassa sanaan menestys liitetään myös onni. Tuoko menestys onnea, onko onnellisuus kiinni menestymisestä elämässä?

Ihminen tavoittelee menestystä ja sen saavuttaessaan on ylpeä itsestään. Samalla kuitenkin rima omaan tekemiseen nousee. Suomalaisten vaatimattomuus saattaa aiheuttaa häpeän tunteen omasta menestymisestä. Mitä jos muut alkavat kateellisiksi? Olenko syrjäyttänyt muita tärkeitä asioita menestyksen saavuttamiseksi?

Riippumatta siitä millä elämän aluella ihminen menestyy,täytyy samaa reseptiä noudattaa. Esimerkiksi kotiäiti kokee menestyksen elämässä erilailla kuin isoa firmaa pyörittävä liikemies. Tasapainottelu elämänalueiden välillä on haaste ja uhrauksia on tehtävä tavoitteiden saavuttamiseksi. Yleisesti ottaen menestys kuitenkin koetaan positiivisena asiana ja sitä tavoitellaan, tiedostetusti tai tiedostamatta. Ainekset löytyy jokaisesta meistä itsestä, niitä täytyy vain osata käyttää oikeissa mittasuhteissa toisiinsa.


Minun reseptini menestykseen:

Halu saavuttaa jotain suurta
Nöyryys on kaiken A ja O
Pieni pelko toteuttaa reseptin edellisen kohdan
Itseluottamus tuottaa tulosta
Ilman ylpeyttä omaan tekemiseen eivät muutkaan huomaa panostasi
Itsekkyys sopivassa määrin auttaa pääsemään pitkälle
Kun pitää mielessä tärkeysjärjestyksen, on sopiva tasapaino jokaisella elämänalueella taattu

Teinipoliitikosta toimittajaksi

''Lue laidasta laitaan ja kokeile kaikkea.'' Näin neuvoo Paula Ilvetsalo, innokas maailmanmatkaaja ja freelance-toimittaja. Pitkään Savon Sanomissa työskennelleellä ja nykyisin omaa firmaa pyörittävällä toimittajalla on ollut valmiuksia tehdä juttuja erilaisiin lehtiin,kiitos runsaan elämänkokemuksen. Ilvetsalo on saanut hyödyntää myös omia intressejään työssään. Balettitaustastaiselle toimittajanalulle löytyi tarvetta Savon Sanomien aikana Kuopion Tanssii ja Soi- tapahtuman käsiohjelman kirjoittajana.

Myöhemmin oman firman perustaminen tarkoitti sitä,että juttuja tehtäisiin tästä lähtien lehtien tilausten ehdoilla, mutta Ilvetsalo on kuitenkin tyytyväinen saamiinsa juttuaiheisiin. Motivaation hän löytää joka aamu, yksinkertaisesti ihmisistä. Jokainen ihminen on mielenkiintoinen ja suhteiden ylläpito on asia joka jokaisen toimittajan tulisi muistaa. Myös yllättävän läheltä löytää henkilöitä joiden avulla juttuihin saa uusia näkäkulmia. Ilvetsalolla omaa kokemusta löytyy vuosia tehdystä yhteistyöstä kuvataiteilija miehensä Markku Kolehmaisen ja valokuvaavan poikansa Antti Aallon kanssa.Perheen kanssa matkustaminen onkin ollut avainsana uuden etsimisessä, ja se on mielen lisäksi avartanut myös uramahdollisuuksia. Kielitaito ja kiinnostus myös ulkomaiseen journalismiin avasivat Ilvetsalolle monia ovia jo Savon Sanomissa työskentelyn aikana.

Oman aiheen esittely

Vähän epätietoisena (onneksi en ollut ainut) siitä kuinka tämä kyseinen blogiteksti pitäisi kirjoittaa, esittelen tässä nyt lyhyesti oman aiheeni joka on kulttuuri,enimmäkseen teatteri, vaikka myös kiinnostus esimerkiksi valokuvamiseen on varmasti iso osa blogiani. En kirjoita tähän esittelyyn kolmea sivua siitä,miksi juuri teatteri on niin lähellä sydäntäni ja mistä tämä rakkaustarina on saanut alkunsa,sillä siinä on hyvä juttuidea myöhemmäksi.

Teatteri itsessään on laaja käsite, joka sisältää asioita historiasta nykypäivään ja ihmisiä laidasta laitaan. Minä kirjoitan asioista jotka ovat omasta mielestäni kiinnostavia. Aiheita ovat muunmuassa teatteri sekä tekijän että katsojan näkökulmista. Kriitikkona en ole pätevä, mutta teatteriarvosteluiltakaan ei vältytä. Omat haaveet, mielipiteet ja esikuvat toimivat kantavana voimana teksteissä eikä raastava ikävä lavalle varmasti helpota juttujen kirjoittamista ( vai helpottaako?) Myös erikoisemmat aiheet kiinnostavat allekirjoittanutta, esimerkkinä teatteri mielenterveyspotilaiden hoitomuotona sekä syrjäytyneiden apuna.

Täytyy olla hullu jotta voi tehdä teatteria ja se varmasti tulee paistamaan teksteistä läpi.Joten yli-innostuneista teksteistä ja sanallisista pyrähdyksistä suuri anteeksipyyntö jo etukäteen. Juttua tulee varmasti aiheesta ja sen vierestä. Hiphei!

Erilailla tavallista taidetta

Tänään pääsimme journalisti toverien kanssa tutustumaan Taidemuseon muotokuvanäyttelyyn. Itselläni odotukset eivät olleet suuret,vaikka ei minulla myöskään ole mitään taidenäyttelyitä vastaan. Näyttely kuitenkin osoittautui hyvinkin mielenkiintoiseksi. Yleisesti seisoskelu paikallaan ei kuulu lempi puuhiini, mutta muutama työ kolahti kovaa ja suunnitelmat niiden ostamisen rahoittamiseen pyörivät vilkkaasti päässä. Näyttelystä syntyi kolme itselleni erityisen läheistä teemaa: yksinkertaisuus, tavallisuus ja valokuvaus.

YKSINKERTAISUUS
Ensimmäinen teos joka meille kierroksella esiteltiin oli Sampsa Sarparannan maalaus Ammutaanhan hevosiakin. Nimi herätti heti mielenkiintoni, olen nimittäin nähnyt kyseistä nimeä kantavan näytelmän. Itse taulu oli laajalta alalta vai tyhjä harmaa kanvaasi,jonka keskellä oli tavallinen ja vaatimaton lapsen henkilökuva. Pidin siitä että taulu itsessään ei kertonut mitään mistään ja samalla siinä oli kaikki mitä tarvitsi, kun ideana oli kuvata lama-ajan vaatimattomuutta. Kiva pieni yksityiskohta oli myös se, että kuvassa oleva lapsi oli itse taiteilijan oma tytär.

VALOKUVAUS
Minulle hyvin tärkeä taiteenmuoto on valokuvat,niin katsojana kuin kuvaajana. Hölmönä ajattelin, että näyttely koostuisi vain maalaustaiteesta,joten valokuvat olivat positiivinen yllätys. Erityisesti Anni Hanenin valokuva kaapin päällä nukkuvasta pojasta painui mieleen. Pidin kuvasta osittain samasta syystä kuin edellisestäkin; täysin valkoinen huone ja keskelle aseteltu henkilö toivat kuvaan yksinkertaista kauneutta. Myös se,että Hanen ei muokkaa kuvia lainkaan ottamisen jälkeen, oli hyvin arvostettava elementti. Oma mielenkiinnon kohteeni valokuvauksessa on lapset juuri heidän arvaamattomuutensa ja rehellisyytensä takia, joten kuva oli hyvin inspiroiva.

TAVALLISUUS
Vastoin näyttelyn ideaa,joka oli tuoda nähtäville jotain täysin erilaista, lahtelaistaiteilija Aaro Matinlaurin kolme teosta olivat hyvinkin maanläheisiä ja tavallisia. Kuvissa oli kolme täysin tavallisen näköistä miestä joiden mittasuhteita oli venytetty. Teosten hienous oli se, että ne näyttivät pelkiltä lyijykynäluonnostelmilta tavan tallaajista arkisena päivänä, ja silti ne olivat taidetta, Itse abstraktista taiteesta mitään ymmärtämättömänä, tällainen konkreettinen taide miellytti silmää kovasti.

Journalismi ja lukeminen

Antibiootit ja punaisen kolmion lääkkeet ovat pitäneet minut visusti peiton alla ja ulkona maailman menosta jo monta päivää, joten Lukeva-messut menivät osaltani ohi. Aiheena journalismi ja lukeminen kuitenkin ovat lähellä sydäntä muutenkin.

Itse olen lukenut koko pienen ikäni, joskus pakosta mutta useimmin vain omasta mielenkiinnosta. Omasta kirjahyllystäni löytyy pääasiassa klassikoita ja mielenkiintoisten ihmisten elämänkertoja,joita tykkään lukea uudestaan ja uudestaan. On myös kausia jolloin kirjastokorttini on lähes päivittäin kovassa kulutuksessa. Journalismi opiskelujen myötä olen pakottanut itseni lukemaan aikakausilehtien ohella säännöllisesti sanomalehtiä. Nyt siitä on tullut joka aamuinen rutiini jonka olen todella huomannut auttavan opiskeluissani. Mielestäni aina löytyy sopiva rako lukemiseen,vain muutama kymmenen minuuttia päivästä uhrattuna siihen on kotiin päin.

Ainiin,isäni on päättänyt kannustaa nykyaikaista tytärtään lukemaan muutakin kuin nettilehtiä ja tilasi minulle yllätyslahjana puoleksi vuodeksi Etelä-Suomen Sanomat kotiin. Kiitos isi :)