Teatteri on aina poliittista
Peer herättää katsojan ajattelemaan omaa minuutta maailmankaikkeudessa.
Muotoon ohjattu näytteleminen ja suuret tunteet tuntuvat tietyin paikoin
turhankin provosoivalta katsomoon. Pelkistetty lavastus ja puvustus jättävät kuitenkin
katsojalle sopivasti tilaa ajatella ja kokea asiat niin kuin ne itseään
koskettaa. Tasavahvassa näyttelijäjoukossa jokainen pääsee esille eikä pieniä
rooleja ole. Kokonaisuutena näytelmä vaati katsojaltaan paljon perustietoja eri aikakausista historiassamme, ja myös keskittymiskykyä olennaiseen. Jokainen poimii näytelmästä itselleen oleelliset asiat, mutta Peerin moninainen symboliikka ja piilomerkitykset olivat ehkä liikaa jotta katsoja olisi vain voinut rentoutua. Epäkronologiseksi näytelmäksi aihe oli liian haastava ja kohtaukset liian täyteen ahdettuja ajatusmaailmaltaan.
Huolimatta siitä, että joissakin kohdissa esitystä normaalien mikkien käyttö tuntui tönköltä, pääsivät nuorten näyttelijöiden musiikki- ja laulunlahjat hyvin esille. Lopetuksena kaikkien yhteinen acapella kappale oli kokonaisuudessaan upea ja jätti katsojan pohdiskelevalle, mutta hyvälle päälle. Kotimatkalle lähdettiin punaisten pallojen saattelemana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti