Monta tietä maaliin

Viestintäalalle tullaan kovin erilaisilla ja kirjavillakin taustoilla. Osa ihmisistä opiskelee suoraan tiedotus-ja viestintäalalle ja päätyy sitä kautta myös työelämään. Suomessa viestintää voi opiskella esimerkiksi Helsingissä, Vaasassa, Tampereella ja Jyväskylässä. Jokaisella koululla on aika lailla samat perusopinnot, mutta kustakin löytyy oma erikoisalueensa. Vaasassa esimerkiksi painottuu yhteisöviestintä. Yliopisto -ja ammattikorkeakoulupohjalla on mahdollista työllistyä useisiin eri tehtäviin työelämässä. Itseäni kiinnostaisi kaikista vaihtoehdoista tiedotus- ja viestintäassistentti, joka vastaa nykypäivänä tehtäviltään aikalailla tiedottajaa. Assistentilla on useimmiten tietty erityisalue työpaikalla josta hän vastaa ja toimii samalla avustajana muille henkilöille.

Yleistä on nykyään myös siirtyminen journalistin opinnoista viestintäalalle. Nämä kaksi kulkevat tiiviisti käsi kädessä ja journalismin opintoja voi hyödyntää hyvin tiedotusalalla. Hyvä reitti viestintäalalle voi olla, kun omassa työpaikassa ilmenee tarvetta henkilölle joka hallitsee tiedotus- ja viestintäalan. Yritysten viestintähenkilöt ovat usein aiheesta kiinnostuneita työntekijöitä, jotka ovat omien työtehtäviensä lisäksi ottaneet hoitoonsa tarvittavat viestintäasiat ja vakiintuessaan tehtävään käyneet tarvittavan lisäkoulutuksen työn ohessa.

Riippumatta siitä mitä polkua alalle päätyy, ovat vaatimukset työpaikasta huolimatta pitkälti aikalailla samanlaiset. Suomen ja englannin erinomaisen taidon lisäksi painotetaan muutenkin sujuvaa kanssakäymistä, sillä tiedottaja joutuu usein olemaan itsekin esillä esimerkiksi erilaisissa tilaisuuksissa.  Viestintähenkilön täytyy laaja-alaisesti osata hyödyntää tietokoneita ja erilaisia ohjelmia. Uskon,että tässä asiassa meidän sukupolvemme on vahvoilla sillä tietokoneiden käyttö on muutenkin osana arkipäivää. Täytyy olla myös ajan tasalla tapahtuvista asioista ja osata etsiä tietoa tavallisten tietolähteiden lisäksi myös sosiaalisesta mediasta. Tämän vuoksi useat työpaikat painottavatkin, että hakijan tulisi osata hyödyntää esimerkiksi Facebookkia ja Twitteriä työssään, tai vähintäänkin ymmärtää niiden funktiot. Vankka kokemus ja kiinnostus alaa kohtaa on siis tärkeää riippumatta siitä mihin viestintäalan työpaikkaan hakee. 

Vuoden journalismiopiskelun jälkeen olen edelleen hukassa sen suhteen mihin suuntaan seuraavaksi, mutta yksi asia on käynyt selväksi. Viestintäalalla on niin laajasti työpaikkoja, että jopa minulle voisi löytyä se työ jossa pääsen hyödyntämään vahvuuksiani. Teatterisihteeri on kuoleva nimike, mutta teatterin viestintä elää ja toivottavasti joskus antaa minullekin leipäni. Se mitä kautta sinne päädyn, on arvoitus itsellenikin. Aika näyttää.

Uutta puhtia!

Edelliseen blogitekstiini viitaten, usko tulevaisuuteen on palannut. Harjoitteluviikkoni Lahden kaupungiteatterilla näytti, että on olemassa paikka jossa pääsen näkemään kaikkia minulle rakkaita osa-alueita ja käyttämään taitojani.
Teatteri ympäristönä on jo sellainen jossa suostuisin työskentelemään vaikka siivoojana. Kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja yhteishenki on hyvä. Joka päivä oli mukava tulla töihin eikä pitkätkään päivät haitanneet.
Omat työpäiväni kuluivat ohjaajani ja teatterin viestintävastaavan Jetta Kuitusen kanssa. Seurasin hänen työskentelyään, osallistuin palavereihin ja kokouksiin, sekä esimerkiksi käsiohjelman kuvauksiin. Ensi-iltaan on tulossa kaksi näytelmää,joten 4. kerroksen markkinointi-ja viestintähenkilöillä riitti kiirettä ja minä näin samalla paljon siitä mitä heidän työtehtäviinsä kuuluu. Käsiohjelmien valmistelu kuvineen ja teksteineen oli kiinnostavaa, ja samalla sai tutustua itse näytelmiin ja niiden työryhmiin.
Viikon aikana osallistuin myös kahteen pressi/infotilaisuuteen johon olin mukana esimerkiksi valmistelemassa tiedotteita. Näin kaikki tärkeimmät näytelmät kevään ohjelmistosta ja sain tutustua jo syksynkin tarjontaan.
Viikon työskentelyn jälkeen en olisi enään halunnut lähteä teatterilta. Jos joku nyt kysyisi mikä on unelma-ammattini, tietäisin vastauksen.