Sitkeä pöpö,sitkeämpi minä!

Huomenna täytyy olla freesi ja tarkkana kuin porkkana, meille tulee hei palomies luennoimaan. Paloturvallisuus onkin aina kiinnostanu!

Ajatuksia Jukka Vuorion tekstistä

Saimme tehtäväksi kirjoittaa vastauksen tai muuten vaan ajatuksia Jukka Vuorion tekstistä '' Minä: toimittaja ja ihminen''. Itse esittelin koko luokalle viimeviikolla juurikin samaa aihealuetta käsittelevän jutun. Se saako toimittajalla olla mielipiteitä on itsestäänselvää mielestäni. Mielipiteitä saa olla niin toimittajalla kuin lukijallakin. Jos toimittaja alkaa kaunistelemaan kirjoittamaansa kolumnia vain siksi ettei tuo omia mielipiteitään liikaa esille tai pelätessään liikojen erimielisyyksien syntymistä lukijoiden keskuudessa, on journalismin syvin olemus kadotettu. Ihmiset tarvitsevat keskusteltavaa vaikka olisivatkin eri mieltä asioista, ja mikä olisi oivempi tapa aloittaa tämmöinen kanssakäyminen, kuin toimittajan kertomalla ensin oma kantansa asiaan. Keskustelu on hyvästä, harjoittakaa sitä ihmiset!

Viikko takana, monta edessä

Blogin kirjoittaminen ollut pari iltaa pannassa, koska elämäntarinan väsääminen on vienyt hyvin aikaa. Oudolla tavalla hauskaa kirjoittaa itsestään, toisaalta vaikeaa. Itsesensuuri ei ole kuulunut näiden päivien sanastoon. Jos pointtina on että elämänkertani runsaat kaksi lukijaa minut oppivat tuntemaan niin annetaan sitten kaiken tulla, laidasta laitaan. Jos näin saisin ymmärrystä siihen miksi kuka olen.

Vaikeaa kirjoittaa, tasan 25 minuuttia ruokailuun, opiskelutovereiden kanssa todettu että NAM tänään meille tarjoillaan karjalanpaistia. Yritä nyt sitten keskittyä jonkun muun ajatteluun. Niin, ja viikonloppu edessäpäin!

2.päivä: Helpottuneisuus

Kun ihmiset kuulivat, että aloitan opiskelun journalismi-linjalla, kiinnosti heitä hirveästi että mikä minusta sitten isona tulee; toimittaja, radiokasvo,uutisankkuri? Helpotuksesta huokaisten voin nyt suoraan vastata, että en todellakaan tiedä. Tiedän vain sen,että mihin tahansa ammattiin päädynkään, tulee tämän alan opiskelusta olemaan hyötyä. Siinä vastaus epäilijöille, uteliaille ja opiskelutovereille!

1. päivä : Jännitys

Ensimmäinen päivä takana kansanopistolla, fiilistä kuvailisin sanoilla innostus, kysymysmerkki ja positiivinen. Vuoden ajan pääsen opiskelmaan sitä mitä haluan ja se jos mikä tuntuu lukion viimeisten viikkojen pakkopuristuksen ja rentouttavan kesäloman jälkeen mukavalta. Motivaatio korkealla, penaali ja vihko repussa, valmiina uusiin haasteisiin.

Blogin pitäminen on tuttua aiemmiltakin vuosilta, tosin valokuvien muodossa. Josko tätä kautta oppisin myös kirjoittamalla kertomaan oppimastani ja kokemastani.Toivotaan että syksy lähtisi nousuliitoon ilman uusia haavereita ja sattumuksia ( viitaten portaiden ja kömpelyyteni aiheuttamaan pikku kohoumaan kasvoissani). Oppia ikä kaikki vai kuinka, hiphei!